Kirjoitettu: 10. helmikuuta 1882
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 356–357. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 10. helmikuuta 1882
...Olemme pohtineet ehdotustasi[1] ja päätyneet siihen, ettei sen toteuttamisen aika ole vielä käsillä, mutta lähestyy. Ensinnäkin, uusi, muodollisesti jälleenorganisoitu Internationaali synnyttäisi Saksassa, Itävallassa, Unkarissa, Italiassa ja Espanjassa vain uusia vainoja ja jättäisi lopuksi vaihtoehdoksi vain joko asiasta luopumisen tai Internationaalin salaiseksi tekemisen. Viimeksi mainittu olisi onnettomuudeksi vääjäämättömän salaliittolais- ja kaappauskiihkon sekä yhtä vääjäämättömän urkkijoiden mukaantulon vuoksi. Jopa Ranskassakaan ei olisi mahdotonta, että Internationaalin vastaista lakia,[2] jota ei suinkaan ole kumottu, alettaisiin uudelleen soveltaa.
Toiseksi, »Égalitén» ja »Prolétairen»[3] välisen nykyisen kiistan aikana ei ranskalaisia voi laskuihin ottaa, silloin olisi asettauduttava jommallekummalle puolelle ja sillä on myös pahat puolensa. Mitä meidän henkilöömme tulee, olemme »Égalitén» puolella mutta vältämme visusti esiintymästä julkisesti nyt näiden ihmisten puolesta, koska he — vaikka olemme selvästi varoittaneet heitä — tekevät taktisen pukin toisensa jälkeen.
Kolmanneksi, englantilaisten kanssa on nyt aikaansaatavissa vähemmän kuin koskaan. Olen 5 kuukauden ajan yrittänyt »Labour Standardin»[4] välityksellä, johon laadin pääkirjoituksia, solmia yhteyksiä vanhaan chartistiliikkeeseen ja levittää aatteitamme nähdäkseni löytyisikö mitään vastakaikua. Tulos oli ehdoton nolla, ja kun toimittaja,[5] hyväätarkoittava, mutta heikko vetelys sai lopulta mannermaisten, lehteen kirjoittamieni harhaoppien pelon, niin luovuin hommasta.
Jäisi jäljelle siis vain Internationaali, joka Belgiaa lukuunottamatta rajoittuisi pelkkään emigraatioon, sillä paitsi Genève'iä ja sen ympäristöä ei edes sveitsiläisten varaan ole rakentaminen — vide[6] »Arbeiterstimme» ja Bürkli. Pelkän pakolaisyhdistyksen perustaminen taas tuskin olisi vaivan arvoista. Sillä hollantilaiset, portugalilaiset, tanskalaiset eivät myöskään paranna asiaa, ja mitä vähemmän ollaan tekemisissä serbien ja romanialaisten kanssa, sitä parempi.
Toisaalta Internationaali jatkaa tosiasiassa olemassaoloaan. Kaikkien maiden vallankumouksellisten työläisten välinen yhteys, sikäli kuin se voi olla tehokas, on olemassa. Jokainen sosialistinen aikakauslehti on kansainvälinen keskus, Genève'istä, Zürichistä, Lontoosta, Pariisista, Brysselistä, Milanosta langat kulkevat ja risteilevät kaikissa suunnissa, enkä tosiaankaan tiedä mitä uutta voimaa voisi liikkeelle antaa näiden pienten keskusten ryhmittäminen suuren pääkeskuksen ympärille — se vain enentäisi kitkaa. Mutta jos koittaa aika jolloin voimat on liitettävä yhteen, niin se on juuri tämän vuoksi hetken asia eikä vaadi mitään pitkää valmistelua. Kunkin maan eturintaman taistelijoiden nimet ovat kaikkien muiden tuntemia sekä kaikkien allekirjoittama ja kaikkia edustava voimanosoitus tekisi suunnattoman vaikutuksen, aivan toisin kuin vanhan pääneuvoston[7] enimmäkseen tuntemattomat nimet. Mutta juuri siksi sellainen voimanosoitus on säästettävä ajankohtaan, jolloin se voi vaikuttaa käänteentekevästi, ts. jolloin Euroopan tapahtumat antavat sille lähtölaukauksen. Muutoin tuleva efekti vain turmellaan ja se aikaansaa vain iskun veteen. Mutta tällaiset tapahtumat ovat kehkeytymässä Venäjällä, jossa vallankumouksen etujoukko tulee iskemään. Tätä ja sen aikaansaamaa vääjäämätöntä jälkikaikua Saksassa on mielestämme odotettava, — ja silloin koittaa myös suuren voimanosoituksen sekä sen virallisen, todellisen Internationaalin hetki, joka ei kuitenkaan enää voi olla mikään propagandaseura, vaan toimintaseura. Siksi olemme päättäväisesti sitä mieltä, että näin mainiota taistelukeinoa ei saa heikentää sillä, että sitä käytettäisiin ja kulutettaisiin vielä suhteellisen rauhallisena aikana, jo vallankumouksen aattona.
Uskon, että jos vielä mietit asiaa, tulet liittymään mielipiteeseemme. Tällä välin me molemmat toivotamme Sinulle hyvää ja pikaista paranemista sekä toivomme pian kuulevamme Sinulta että olet taas täysin terve.
Vanha ystäväsi
F. E.
[1] Kirjeessään Engelsille 1. helmikuuta 1882 Johann Philipp Becker ehdotti uuden, I Internationaalin tyyppisen kansainvälisen työväenjärjestön perustamista. Toim.
[2] Viittaus ministeri Dufauren ehdottamaan ja Ranskan Kansalliskokouksen 14. maaliskuuta 1872 säätämään lakiin, jonka Kansalliskokouksen erityiskomissio valmisteli ja joka sääti vankeustuomion Internationaaliin kuulumisesta. Toim.
[3] »Le Prolétaire» (»Proletaari»), ranskalaisten työläisten viikkolehti, joka ilmestyi Pariisissa vuosina 1878–1884. Lehden ympärille kerääntyi 1880-luvun alussa Ranskan työväenpuolueen pikkuporvarillisia opportunistisia aineksia, niin sanottuja possibilisteja. Toim.
[4] Engels avusti touko—elokuussa 1881 englantilaisten tradeunionien äänenkannattajaa »Labour Standard» -lehteä, jota julkaistiin Lontoossa. Sen toimittajana oli George Shipton. Artikkelit painettiin ilman allekirjoitusta ja ne ilmestyivät säännöllisesti miltei viikoittain pääkirjoituksina. Engels kirjoitti kaikkiaan 11 artikkelia tähän lehteen. Toim.
[5] — George Shipton. Toim.
[6] — katso. Toim.
[7] Ensimmäisen Internationaalin (1864–1876) pääneuvosto. Toim.