Kirjoitettu: 12. maaliskuuta 1881
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 349. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 12. maaliskuuta 1881
...On pelkkää Manchester-porvariston omanvoitonpyyteistä väärennystä luonnehtia »sosialismiksi» kaikkinainen valtion sekaantuminen vapaaseen kilpailuun, kuten suojatullit, kiltat, tupakkamonopoli, teollisuudenhaarjojen valtiollistaminen. Seehandlung,[1] kuninkaallinen posliinimanufaktuuri. Meidän on kritisoitava tätä eikä suinkaan uskottava tähän. Jos toimimme viimeksi mainitulla tavalla ja perustamme sille teoreettisen kehittelyn, niin tämä kehittely kaatuu edellytyksineen, sillä on yksinkertaisesti todistettavissa, että tämä näennäinen sosialismi ei ole mitään muuta kuin yhtäältä feodaalista taantumusta, toisaalta tekosyy rahan puristamiseen, että sen sivutarkoitus on muuttaa mahdollisimman monet proletaarit valtiosta riippuvaisiksi virkamiehiksi ja eläkeläisiksi, organisoida kurinalaisen sotilas- ja virkamiesarmeijan rinnalle myös samanlainen työläisarmeija. Vaalipakko valtion esimiesten valvonnan alla eikä enää tehtaan päällysmiehen valvonnassa — kaunista sosialismia! Siihen kuitenkin päädytään, jos uskotaan siihen porvarin sanomaan mihin hän ei itsekään usko, vaan on ainoastaan uskovinaan, että valtio-sosialismia...
[1] Seehandlung (Merikauppa) oli Preussissa 1772 perustettu kauppa- ja luottoyhtiö. Tämä yhtiö, jolla oli monia tärkeitä valtiollisia etuoikeuksia, antoi hallitukselle suuria luottoja ja se oli käytännössä hallituksen pankkiirina ja finanssivälittäjänä. Se muutettiin 1904 virallisesti Preussin valtionpankiksi. Toim.