Kirjoitettu: 1. helmikuuta 1881
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 344–345. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Lontoo, 1. helmikuuta 1881
...2. Vaikkakin katederisosialistit[1] vaativat kiven kovaan meitä proletaarisia sosialisteja ratkaisemaan heidän puolestaan arvoituksen, miten voisimme välttää esimerkiksi päälletunkevan liikakansoittumisen ja sen aikaansaaman uuden yhteiskuntajärjestyksen romahduksen uhan, niin tästä ei lainkaan seuraa että tekisin tämänkin heidän mielikseen. Näiden ihmisten kaiken häikäilyn ja epäilyn ratkominen, josta heidän on kiittäminen omaa sekavaa superviisauttaan, tai esim. kaiken sen hirvittävän sotkun kumoaminen, jota yksistään Schäffle on kyhännyt monta paksua kirjaa, on minusta puhdasta ajan haaskausta. Tekisi jo melkoisen niteen, jos haluaisi vain oikaista näiden herrojen kaikki lainausmerkeissä esitetyt väärät sitaatit »Pääomasta». Heidän on ensin opittava lukemaan ja kirjoittamaan muistiin ennenkuin voivat vaatia vastauksia kysymyksiinsä...
Se abstrakti mahdollisuus, että ihmisten lukumäärä tulee niin suureksi että heidän lisääntymiselleen on asetettava rajat, on kyllä olemassa. Mutta jos kommunistinen yhteiskunta joskus näkisi välttämättömäksi säädellä ihmisten tuotantoa samalla tavalla kun se oppii sääntelemään esineiden tuotantoa, niin juuri se ja yksin se suorittaa tämän ilman vaikeuksia. Minusta ei näytä lainkaan niin vaikealta saavuttaa sellaisessa yhteiskunnassa suunnitelmallisesti tulosta, joka on jo nyt luontoperäisesti, ilman suunnitelmaa kehittynyt Ranskassa ja Ala-Itävallassa. Joka tapauksessa se on noiden tulevien ihmisten asia, josko, milloin ja miten ja millä keinoin he tekevät sen. En pidä tehtävänäni antaa heille tästä ehdotuksia ja ohjeita. Meitä tyhmempiä eivät nuo ihmiset varmaankaan tule olemaan.
Muuten kirjoitin jo vuonna 1844 (»Deutsch-Französische Jahrbücher», S. 109): »Vaikka Malthus olisikin ehdottomasti oikeassa, olisi tämä (sosialistinen) uudelleenmuovaus suoritettava heti, koska vain se, koska vain sen avulla annettavissa oleva joukkojen sivistys mahdollistaa sen moraalisen suvunjatkamisvietin rajoittamisen, jonka Malthus itse esittää tehokkaimpana ja helpoimpana vastakeinona ylikansoitukselle»...[2]
[1] Katederisosialistit edustivat erästä porvarillisen ideologian virtausta 1870–1890-luvuilla. Heitä olivat ennen kaikkea saksalaisten yliopistojen oppituoleja (saks. Katheder) hallussaan pitävät professorit, jotka saarnasivat yliopistoissa näennäissosialistista porvarillista reformismia. Katederisosialismin edustajat väittivät valtiota luokkien yläpuolella olevaksi instituutioksi, joka pystyy sovittamaan vihamieliset luokat sekä ottamaan vähittäisesti käyttöön »sosialismin» loukkaamatta kuitenkaan kapitalistien etuja. Katederisosialistien ohjelmaa edellytti työläisten sairaus- ja onnettomuusvakuutuksen järjestämistä sekä muutamia toimenpiteitä tehdaslainsäädännön alalla jne. Sen tarkoituksena oli tosiasiassa vieroittaa työläiset luokkataistelusta. Toim.
[2] Engels siteeraa tässä omaa työtään »Umrisse zu einer Kritik der Nationalökonomie» (»Kansantaloustieteen kritiikin hahmotelma»). Toim.