Kirjoitettu: 14.[–15.] tammikuuta 1872
Suomennos: © Timo Koste, Vesa Oittinen
Lähde: Marx–Engels. Kirjeitä, s. 281–282. Kustannusliike Edistys, Moskova (1976).
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
[2. luonnos]
256, High Holborn London,
14. [-15] tammikuuta 1872
Hyvä Terzaghi!
En aikaisemmin vastannut kirjeeseenne joulukuun 4. päivältä, koska halusin antaa Teille tarkat tiedot Teitä eniten kiinnostavaan kysymykseen, nimittäin rahoista »Proletariolle».
Te tiedätte, että Internationaalin miljoonat ovat olemassa vain niiden porvarien ja hallitusten ahtaassa mielikuvituksessa, jotka eivät voi käsittää, että sellainen yhdistys kuin meidän on pystynyt saavuttamaan niin vahvan aseman käyttämättä miljooneja. Kunpa vain olisitte nähnyt viime konferenssille esitetyn tilikertomuksen!
Olisimme kaikesta köyhyydestä huolimatta hyväksyneet Teille 150 frangia, mutta tuli »Gazz[ettino] Rosa» uutisineen ym.[1] Se muutti kaiken. Olisi hyvä, jos lähettäisitte yksinkertaisesti valtuutetun tulevaan kongressiin. Mutta kyseessä on kongressi, millaista vaaditaan kiertokirjeessä, joka on täynnä valheita ja vääriä syytöksiä Pääneuvostoa vastaan! Ja kunpa Te olisitte malttanut odottaa Pääneuvoston vastausta tähän kiertokirjeeseen! Neuvosto saattoi nähdä Teidän päätöslauselmassanne ainoastaan todisteen siitä, että Te olette liittynyt syyttäjien puolueeseen, ja vieläpä odottamatta Neuvoston puolustautumista. Näin minulta evättiin lupa lähettää Teille kyseiset rahat. Tällä välin olette toki saanut »Égalitén»,[2] joka sisältää Romaanisen komitean vastauksen. Komitea edustaa kymmenkertaisesti suurempaa määrää Sveitsin työläisiä kuin juralaisten. Mutta jo Juran kiertokirjeestä ilmenee sen tekijöiden pahansuopuus.
Ensin he aloittavat kanssamme riidan konferenssia tekosyynä käyttäen, ja nyt sitten he käyvät kimppuumme, koska toteutamme Baselin kongressin päätöksiä, joiden toteuttaminen on velvollisuutemme. He kiistävät kaiken auktoriteetin Pääneuvostolta siinäkin tapauksessa, että sen olisivat kaikki vapaaehtoisesti tunnustaneet. Haluaisin kernaasti tietää, miten olisi ilman tätä auktoriteettia (kuten he sitä nimittävät) ollut mahdollista selvitä Tolainin, Durandin ja Netšajevin tapaisista henkilöistä, ja miten aiotaan kauniilla korulauseella jaostojen autonomiasta, kuten kiertokirjeessä sanotaan, estää poliisin urkkijoiden ja kavaltajien sisääntunkeutuminen. Varmaankaan kukaan ei kiistä jaostoilta niiden autonomiaa, mutta federaatio on mahdoton, ellei se myönnä joitakin valtuuksia federaationeuvostolle ja viime kädessä Pääneuvostolle.
Mutta tiedättekö, ketkä olivat näiden autoritaaristen päätösten laatijoita ja puolestapuhujia? Tokkopa Pääneuvoston edustajat? Ei mitenkään. Näitä autoritaarisia toimenpiteitä esittivät Belgian edustajat, ja Schwitzguebelin, Guillaumen ja Bakuninin tapaiset olivat niiden innokkaimpia puolestapuhujia. Niin on asianlaita.
Minusta näyttää siltä, että korulauseita »auktoriteetista» ja keskityksestä käytetään kohtuuttoman paljon. En tunne mitään autoritaarisempaa kuin vallankumouksen, ja kun toinen pakotetaan omaan tahtoon pommeilla ja kiväärinluodeilla, kuten jokaisessa vallankumouksessa, niin minusta siinä harjoitetaan auktoriteettia. Keskityksen ja auktoriteetin puutteesta maksoi Pariisin kommuuni hengellään. Tehkää mitä tahdotte auktoriteetillä jne. voiton jälkeen, mutta taistelua silmälläpitäen meidän on koottava kaikki voimamme yhteen ja keskitettävä ne samaan hyökkäyskohtaan. Ja kun minulle puhutaan auktoriteetista ja keskityksestä kahtena jokaisessa mahdollisessa tilanteessa kirouksen arvoisena asiana, niin minusta näyttää siltä, että ne jotka niin puhuvat joko eivät tiedä, mitä on vallankumous tai ovat vain juhlapuheissa vallankumouksellisia.
Jos Teitä kiinnostaa, mitä kiertokirjeen laatijat ovat käytännössä tehneet Internationaalin hyväksi, niin lukekaapa heidän oma virallinen selontekonsa kongressille Jura-konfederaation tilasta (geneveläinen »Révolution Sociale» marraskuun 23. päivältä 1871). Te tulette näkemään, minkälaiseen hajaannuksen ja voimattomuuden tilaan he ovat saattaneet vuosi sitten vielä hyvin lujan federaation. Ja nämä ihmiset haluavat uudistaa Internationaalin!
Veljelliset terveiset.
Teidän F. Engels
[1] Kyseessä on uutinen, joka julkaistiin sanomalehden »Gazzettino Rosan» (vasemmistomazzinilaisten äänenkannattaja) numerossa 360 vuoden 1871 joulukuun 28. päivänä. Siinä kerrotaan, että torinolainen yhdistys »Proletaarin vapautus» on päättänyt tukea Sonvillierin kiertokirjettä. Toim.
[2] »L'Égalité» (»Tasa-arvoisuus»), sveitsiläinen viikkolehti, Internationaalin romaanisen federaation äänenkannattaja. Sitä julkaistiin Genèvessä ranskan kielellä neljän vuoden ajan alkaen joulukuusta 1868. Marraskuusta 1869 tammikuuhun 1870 lehden toimituskuntaan kuuluneet Bakunin ym. yrittivät käyttää lehteä hyökkäilyihin Internationaalin Pääneuvostoa vastaan.
Vuoden 1870 tammikuussa romaaninen federaationeuvosto sai aikaan muutoksen toimituksen kokoonpanossa ja bakuninilaisten erottamisen siitä, minkä jälkeen lehti tuki Pääneuvoston linjaa. Toim.